Mätirasiaprokkis etenee

Whitlock- Vibert mätirasia.

Ensi kuussa ne vajaat kolmisenkymmentä mätirasiaa sitten laitetaan virtaan. Hieman voisi aukaista tätä koko projektia niillekin seuralaisille joille mäti- istutukset eivät ole ennestään tuttu asia.

Peruslähtökohtahan istutustoiminnassa on se, että.mitä pienempinä taimenen poikaset istutetaan, niin sitä parempaa on kyseessä olevan vesistön elinolosuhteisiin soveltuvan aineksen valikoituminen istutettavista kaloista, ja pitemmällä tähtäimellä ehkä jopa geeniperimän valikoituminen. Tämä pätee myös Vaajavirran rajusti muokattuun ympäristöön. Suojapaikat poikasille virrassa nykyisellään ovat kortilla ja on epätodennäköistä, että luonnonkudusta peräisin olevat poikaset saavat ruusuista alkua elämälleen, jos kutu on esimerkiksi suoritettu keskelle virtaa. Kovin kummoinen uimataito ei vastakuoriutuneilla kalanpoikasilla ole ja ainakaan itse en ensimmäiseksi haluaisi joutua turbiinien läpi laskettelemaan. Puhumattakaan nälkäisistä kuhista ja ahvenista joita virrassa suu ammollaan riittää. Osaako taimen valita kutupaikan "oikein", niin että poikasilla on edes kohtalaiset mahdollisuudet selvitä, tällaisessa Vaajavirran kaltaisessa paikassa jossa lajille tyypillisiä kutupaikkoja ei oikeastaan ole? Tästä syystä rasiat sijoitellaan mahdollisimman lähelle rantaa, sopivan virtauksen puitteissa tietysti. Rasiaistutuksilla pyritään siihen, että lootista syntyneistä poikasista mahdollisimman moni löytäisi suojapaikan penkan reunoilta tai alta.Olis tietysti huikeeta, jos päästäis joskus porukalla  tekemään niitä suojapaikkoja! Noh, unelmia pitää olla.
Whitlock- Vibert rasiat on suunniteltu siten, että poikaset kuoriuduttuaan valahtavat ylimmäisestä kammiosta alempaan, josta vasta ruskuaispussin ravintoa tarpeeksi käytettyään mahtuvat säleikön läpi  pahaan maailmaan. Kimmon sanontaa mukaillen: Pyrimme sijoittamaan rasiat mahdollisimman lähelle "parhaita" olemassa olevia suojapaikkoja ja tekemään luonnon lottoarvontapelistä ainakin sellaisen, jossa positiivisia osumia on enemmän kuin ilman tätä apua.
Vaikka Vaajavirta nykytilassaan saattaa äkkiseltään vaikuttaa taimenen poikasille sopimattomalta  ympäristöltä, niin kuitenkin joka vuosi pieniä n.10 cm poikaisia saaliiksi saadaan. Esimerkiksi käy eräänkin seuralaisen 4 taimenen pentua pintaperholla Liekkilänrannasta täkykalojen perhostelun yhteydessä viime kesänä. Turhaa tämä touhu ei misssään tapauksessa ole. Joka vuosi jos mennään edes hieman eteenpäin ja opitaan lisää, niin palkintoja on vuorenvarmasti luvassa( myös siimojen päähän.) Positiivista on lisäksi se että turveteollisuuden valutukset, jotka tuhoavat monissa paikoissa (mm.keuruu, Saarijärvi)hyvän työn, eivät meillä ole ongelma pohjan- ja veden ollessa huomattavasti parempi.

Projekti kulkee nyt siinä vaiheessa että rasiat ja ankkuritiilet on valmisteltu asennusta varten. Rasiat todennäköisesti ladataan mädillä toimistolla, josta ne kuljetetaan ämpäreillä istutuspaikoille. Istutuspaikalla rasia sitten kiinnitetään nippusiteillä ankkuriin ja lasketaan joko sellaisenaan tai korissa virtaan.Seuraavaksi palaveerataan talkooporukan kanssa toimistolla ja ruvetaan toivomaan lepposia istutuskelejä maaliskuulle. Kiitokset myös Kivisen Jounille ammattilaisen vinkeistä rasioitten käytössä ja sijoittelussa!

Tässä muuten tosi hyvää juttua mätirasia- istutuksista:
http://www.lsvk.fi/sisalto/toimikunnat/kala_ja_ymp/liitteet/mati_istutus.pdf
Roope

Asennuksen harjoittelua.